Kierrättäminen säästää luonnonvaroja, sillä oikein lajiteltu jäte voidaan käyttää uudelleen raaka-aineena. Esimerkiksi metallia voidaan kierrättää lähes loputtomiin, jolloin säästyy neitseellisiä raaka-aineita. Lisäksi energiajakeesta valmistetaan teollisuuden käyttöön kierrätyspolttoainetta, jolla korvataan fossiilisia polttoaineita.
Kun kierrätys ja hyötykäyttö toimivat kunnolla, vain pieni osa jätteestä päätyy kaatopaikalle.
Lienemme siis yhtä mieltä siitä, että kierrättäminen on aina hyvästä, ja säästää ympäristöä. Ihmiseloon kuitenkin kuuluvat yleensä inhimilliset erehdykset, mutta kierrätyksen kanssa ei kannata heittää kirvestä kaivoon vaikka pieniä virheitä tulisikin tehtyä.
Keräsimme yhteen yleisimpiä mokia, joita kierrätyksen kanssa tehdään, sekä annamme samalla vinkkejä siihen, miten nämä asiat on helppo korjata.
Biojätettä on eloperäinen, maatuva, kiinteä aines - siten biojätteeseen eivät kuulu nesteet kuten keitot tai uppopaistamiseen käytetty öljy. Suuria määriä käytettyä öljyä ei myöskään tule kaataa viemäriin, sillä se sakkaantuu helposti ja aiheuttaa viemärin tukkeutumisen.
Paistoöljy kannattaakin valuttaa esimerkiksi tyhjään maitopurkkiin, sulkea se teipillä ja laittaa sen jälkeen sekajätteeseen. Hyytyneen rasvan (= kiinteä aines) voi laittaa biojätteeseen tai kotikompostoriin, mutta nestemäinen rasva suljetussa pakkauksessa aina sekajätteeseen. Katso myös HSY:n video:
Paperinkeräykseen liittyvä hyvä muistisääntö on, että sinne kuuluvat ainoastaan luettavaksi tarkoitetut paperit, kuten sanomalehdet, kirjeet, aikakauslehdet ja mainokset sekä kirjekuoret. Siten esimerkiksi lahjapaperit ja -kassit eivät sovellu paperin tai kartonginkeräykseen mm. värien, pinnoitteiden ja teippien vuoksi (nämä kuuluvat seka- tai energiajätteeseen alueesta riippuen).
Valkoiset paperikassit kelpaavat paperinkeräysastiaan, mutta ruskeiden paperikassien väri ei poistu kierrätyspaperin valmistusprosessissa, jonka johdosta kierrätyspaperiin voi jäädä värivirheitä. Ruskeat paperikassit kuuluvat siis kartonginkeräykseen.
Pahvi ei kuulu paperinkeräysastiaan, vaan kartonginkeräykseen. Tähän kategoriaan kuuluvat ruskeat pahvipakkaukset (kuten kartonki- ja aaltopahvipakkaukset), maito- ja mehutölkit sekä muut nestekartonkipakkaukset sekä kuitupakkaukset (kuten muro- ja keksipaketit, munakennot, paperipussit ja -kassit).
Harva tulee ajatelleeksi, että harmittomilta vaikuttavat jätteet, kuten vanhat lääkkeet, kynsilakanpoistoaine tai tyhjät paristot luokitellaan vaarallisiksi jätteiksi. Siksi nämä entiseltä nimeltään ongelmajätteet laitetaan hyvin usein sekajätteeseen, vaikka ne eivät sinne kuulu.
Hyvä muistisääntö on, että varoitusmerkillä merkitty tuote on aina vaarallista jätettä, joka potentiaalisesti aiheuttaa haittaa tai vaaraa joko terveydelle tai ympäristölle. Tällöin se ei koskaan kuulu normaaliin sekajätteeseen, vaan se on toimitettava sille kuuluvaan paikkaan - vastaanottopaikat kullekin jätelajille löydät osoitteesta kierrätys.info. Esimerkiksi paristot voi viedä kätevästi mihin tahansa niitä myyvään kauppaan.
Vaarallista jätettä ovat muun muassa seuraavat:
Lasinkeräysastia on tarkoitettu ainoastaan pakkauslasille. Siksi lasinkeräysastiaan ei saa laittaa rikkoutuneita juomalaseja, peilejä, ikkuna- tai koristelasia, vaan nämä kuuluvat sekajätteeseen.
Lasinkeräykseen sopivia jätteitä ovat mm. hillopurkit sekä lasiset juomapullot, joiden sulamislämpötila sekä kemiallinen koostumus ovat erilaisia kuin juoma- tai ikkunalaseissa. Koristelasi voi esimerkiksi sisältää pieniä määriä lyijyä.
Tämä virhe kielii yleensä ennemmin välinpitämättömyydestä kuin tietämättömyydestä. Katoksen uumeniin tuodaan monesti varsinkin muuton yhteydessä pesukoneita, sohvia ja muuta sinne kuulumatonta tavaraa.
Nämä jätepisteelle kuulumattomat tavarat paitsi estävät kulun roska-astioiden luoksen, myös nostavat taloyhtiön jätehuollon kustannuksia: jätehuoltoyhtiöt perivät jätepisteelle kuulumattomista tavaroista aina erillisen maksun. Erittäin suuria jätteitä, kuten esimerkiksi juuri sohvia tai pesukoneita ei jäteauto ota kyytiinsä edes maksusta, ja näiden kuljetuksesta vastaa yleensä kiinteistön isännöitsijä.
LUE MYÖS: Kymmenen tyypillistä taloyhtiön jätehuolto-ongelmaa
Viemäriin laitetut pienetkin roskat ja jätteet muodostavat aina riskin viemärien tukkeutumisesta. Myöskään ruokaa ei tulisi laittaa viemäriin, sillä se ruokkii viemäriverkostoissa eläviä tuholaiseläimiä, kuten rottia.
Alumiini ei kuulu sekajätteeseen, vaan metallinkeräykseen. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi tuikkukynttilöiden kuoria, kertakäyttöisiä uunivuokia, pantittomia alumiinitölkkejä, alumiinifoliota sekä alumiinista valmistettuja astioita. Alumiini sulaa jätteenpolttolaitoksessa, ja suurina määrinä tukkii ja vahingoittaa jätteenkäsittelylaitteita.
Pantittomat alumiinitölkit voi nykyisin palauttaa myös muiden pantillisten tölkkien mukana palautusautomaatteihin.
Muovipussit biojäteastioissa ovat hyvin yleinen kierrätysmoka joka puolella Suomea. Muovi ei kuitenkaan maadu kompostointilaitoksissa, joten niitä ei saa biojäteastiaan laittaa. Katso aiemmasta bloggauksestamme usein kysytyt kysymykset biojätteestä, sekä vinkkimme siihen, mitä tehdä jos biojäteastia haisee.
Kierrätysmoka 10 - Puoliksi täydet purnukat metallinkeräyksessä
Metallinkeräykseen laitettavien pakkausten on oltava aina tyhjiä. Tämä koskee mm. hiuslakkapulloja sekä maalipurkkeja. Mikäli maalia on jäänyt purkin reunoille, on sen oltava täysin kuivunutta ennen, kuin maalipurkin voi laittaa metallinkeräykseen. Puolillaan olevat ponnekaasupakkaukset (esim. deodorantti, hiuslakka) aiheuttavat käsittelyvaiheessa paloturvallisuusriskin.
Muista ladata myös hyödyllinen oppaamme taloyhtiöiden jätehuollon suunnitteluun!