Urbaanit pihat eli nykyaikaiset kaupunkipihat ovat muuttuneet yksilöllisempään suuntaan. Pihat ovat yksi itseilmaisun muoto ja muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden rakennuksen kanssa. Pihojen halutaan kuvastavan asukkaidensa arvoja siinä missä muutkin sisustukselliset ratkaisut.
Urbaanien pihojen puutarhanhoito on muuttumassa osittain hyvinkin tekniseen suorittamiseen tai toisaalta villiin ötökkäpuutarhurointiin painottuvaan fiilistelyyn.
Pienellekin pihalle mahtuu monipuolista kasvillisuutta
Kaupunkipihojen yksi keskeisimmistä haasteista on tonttikoko. Kestävissä kaupungeissa halutaan sijoittaa infrastruktuuri mahdollisimman pienelle alueelle ja siten myös asukkaat asuvat lähekkäin.
Jos kuitenkin jämähdetään ruikuttamaan tonttikoosta, jää osa totuudesta näkemättä. Tontin kasveille käytettävä osuus riippuu siitä, kuinka paljon tontilla on läpäisemättömiä pintoja. Toisin sanoen, pihalle voi olla haastavaa saada monipuolista kasvillisuutta, jos rakennus, patiot, lipat, räystäät, pysäköintipaikat ja muut tekevät suuren osan pihan maa-alasta katettua. Tämä estää veden imeytymisen maaperään ja kasvillisuuteen, mikä edelleen kasvattaa pintavaluntaa.
Suomalaisilla pientalotonteilla suosiossa oleva “viihdekattaminen” onkin haastavaa, sillä se tuottaa suhteessa paljon katettua ulkotilaa. Kuitenkin sateella ja huonolla ilmalla ihmiset harvoin oleilevat katoksen alla, ja samalla ne tekevät kasvien olot vaikeaksi. Niinpä, jos pienelle pihalle toivotaan runsasta kasvillisuutta, on suunniteltaessa pidettävä mielessä läpäisemättömien pintojen minimointi.
Kasvit luovat yhteisöllisyyttä
Hyötykasvit, viherkatot ja viherseinät puhututtavat nykyään paljon ja niiden mahdollisuuksia tutkitaan myös taloyhtiöpihoilla. Erityisesti viherseinät ovat tekniikaltaan vielä kehittelyvaiheessa monivuotisissa käytöissä, mutta kiinnostusta selkeästi löytyy taloyhtiöidenkin asukkailta.
Yhteisten kasvien hoitaminen vaatii kuitenkin tarkkaa suunnittelua. Jos pihalla kasvaa omenaa, päärynää, marjapensaita ja mansikoita, miten jaetaan hoitovastuu ja sadonjako? Tästä voi syntyä ongelmia, mutta toisaalta juuri tässä voi olla myös nykyaikaisen, uuden yhteisöllisyyden aihio.
Aiemmin taloyhtiön yhteisöllisyyttä rakennettiin pesutuvissa ja lenkkisaunoissa. Pesutupia ei uusista taloyhtiöistä välttämättä löydykään ja taloyhtiösaunat ovat osittain vaihtuneet asuntokohtaisiin saunoihin. Niinpä urbaanien pihojen yhteisöllinen viljely on tervetullutta yhdessä tekemistä.
Taloyhtiön uusissa istutuksissa on tunnettava niiden hoitotarve ja taloyhtiön asukkaiden todelliset mahdollisuudet sitoutua niiden hoitoon. Huoltoyhtiöt harvoin hoitavat asukkaiden omia istutuksia, niinpä asukkaiden sitoutuminen hoitamiselle on tärkeää.
Pienen pihan suunnittelijalta vaaditaan tarkkuutta ja luovuutta
Pienellä tontilla suunnittelun pitää olla huolellista. Kovien pintojen ja kasvillisuusalueiden kokonaisuus on yhdistettävä, mitoituksia on pohdittava tarkkaan ja esimerkiksi ylisuuriin kiveysalueisiin ei välttämättä ole varaa.
Kasvillisuudella luodaan myös näkösuojaa ja yksityisyyttä niille paikoille, joissa se on tarpeen. Samalla muun muassa lumitilalle ja hulevesien eli poisjohdettavien sade- ja sulamisvesien hallinnalle on tehtävä tilavaraukset.
Taloyhtiön pihoissa on tietyt vakiotoiminnot ja -välineet. Näissä voi kuitenkin hyvinkin käyttää luovuutta ja saada kaikki tarvittavat toiminnot mahtumaan ja luotua yksilöllistä tuntua pihaan.
Luovuutta on muun muassa se, että jätehuolto sijoittuu ympäristöön sopivasti ja toimii pihan kokonaismuotokielen toimivana ja tarkoituksellisena osana. Toisaalta, myös pihavälineissä voidaan käyttää luovuutta, kun vakiomallia sovitetaan esimerkiksi maanalaisten rakenteiden lomaan.
Kaikki on mahdollista pienessäkin pihassa! Piharakentaminen vaatii vain tarkkaa pohdintaa ja suunnitelmallista työtä – toisin sanoen tasokasta suunnittelua!
Mukavia suunnitteluhetkiä toivoo,
Outi Tahvonen
@tahvonen
